Espooseen pikaraitiotietä ajavaa TramWest -projektia syytettiin haaveraitiovaunusta. Suunnitelma on muuten loistava, mutta siinä unohdetaan etteivät ihmiset halua kävellä 600 metriä raitiotiepysäkille, kun he voisivat kävellä puolet vähemmän liityntäliikenteen bussipysäkille. Lähinnä tämän takia olen enneminkin länsimetron kannalla. Ja länsimetro yhdistyy saumattomammin seudun joukkoliikenteeseen.
Kun haaveilun makuun on päästy ja saumattomuudesta puhuttu, eiköhän luoda utopia. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä 3 erilaista raidejärjestelmää: metro, raitiotie ja juna. TramWest olisi nykyisten raitioteiden kanssa yhteensopiva, mutta voisivathan kaikki järjestelmät olla keskenään yhteensopivia.
Metrot ja junat kulkevat saman raideleveyden kiskoilla. Kiskojen ainoa eroavaisuus on vaihteissa. Niiden yhtenäistäminen ei olisi kovinkaan suuri ongelma. Lisäksi metro ottaa virtansa virtakiskosta ja junat ajolangasta. Virtakiskon poistaminen ja siirtyminen johtoon ei tulisi kalliiksi. Uusiissa M200-sarjan metroissa on jopa valmius johtovirroittimen käyttöön. Suurin ongelma näiden kahden järjestelmän yhtenäistämisessä on laiturikorkeus. Junien laituri on 50 sentin korkeudella; metron laiturikorkeus on metri. Metron laiturit saadaan helposti puolimetrisiksi nostamalla rataa asemien kohdalla. Sitten ongelmana on enää nykyinen kalusto. Telit pystyy varmaankin vaihtamaan matalammiksi jolloin metrojunat eivät olisi liian korkealla. Tämä tulisi hyvin kalliiksi, mutta yhtenäistäminen on silti halvempaa nyt kuin tulevaisuudessa.
Raitiotiet tuottavat suuremman ongelman. Nykyisessä järjestelmässä on suuria ongelmia, esimerkiksi heikot etuudet, autojen seassa kulkeminen ja haastava ratageometria. Rataverkko voitaisiin uusia kokonaan ja muuttaa junien kanssa samalle raidevälille. Laiturikorkeus ei kuitenkaan voisi olla sama. Raitiotiet tulisi myös eristää autoliikenteestä täysin turvallisuuden ja nopeuden lisäämiseksi. Raitiovaunut kulkisivat omilla alueillaan tien keskellä ja raiteiden ylittäminen olisi mahdotonta tai vähintään laitonta valottomissa risteyksissä. Ratikoilla olisi myös täydellinen etuus risteyksissä, eli vaunun ei tarvitse pysähtyä kuin pysäkeillä, kun kaikki valot vaihtavat autoille punaiset raitiovaunun lähestyessä. Liikennöinti hoidettaisiin 100% matalilla raitiovaunuilla.
Lisäksi luotaisiin myös pikaraitiotiejärjestelmä, jota liikennöitäisiin 70% matalilla vaunuilla. Näissä vaunuissa siis päädyt, joissa telit ovat, olisivat korkeammalla kuin keskikohta. Näin voitaisiin mahdollistaa pikaraitiotievaunun liikennöinti molemmissa kautta koko järjestelmän. Matala osuus vaunusta olisi raitiovaunupysäkin korkeudella ja korkea osuus junalaiturin tasolla. Molemmilla osuuksilla ovia. Ovien edessä voisi olla taitepenkit, jotka liikuttaessa osuudella, jolla ovi on käytössä, olisivat lukittuna pystyasentoon.
Pikaraitiovaunut olisivat saman levyisiä kuin muukin raitiovaunukalusto. Tämä aiheuttaa liian suuren raon juna-asemalle pysähtyvän vaunun ja laiturin väliin. Ongelmasta päästäisiin eroon helposti joko rakentamalla futuristisia laitureita, jotka levenevät kulkuvälineen tarpeiden mukaan tai helpommin rakentamalla asemille rinnakkaiset raiteet lomittain, jotta pikaraitiovaunu pääsee laituriin kiinni. Metrot ja junat kykenisivät ohittamaan pikaraitiotiepysäkkejä, mikäli näiden laiturit ovat riittävän alhaalla, jotta juna vain ylittää sen.
Raskainta järjestelmää, eli metroa ja junaa tulisi laajentaa ainakin suunnitellun länsimetron sekä Laajasalo-Katajanokka-Kamppi-Töölö-Meilahti-Pasila -linjan verran. Myös suunniteltu Kehärata tulisi rakentaa. Raskas kalusto voitaisiin automatisoida, koska se ei joudu juuri muun liikenteen kanssa tekemisiin. Samoilla radoilla kulkevat kaukojunat ja pikaraitiovaunut kulkisivat automaatilla näillä osuuksilla, mutta käsivaraisesti muualla.
Pikaraitiotietä tulisi rakentaa ainakin Jokeri-linja Itäkeskuksesta kehämäisesti Westendiin. Pasilan metroasemalta voitaisiin jatkaa pikaraitiotienä Viikin kautta Itäkeskukseen. Idässä metron pikaraitiotiejatke ulotettaisiin Sipooseen, jonne seudun kasvu tulevaisuudessa painottuu vahvasti. Espoon puolella raskaan raideliikenteen liityntä hoidettaisiin pika- ja perusraitiovaunuilla. Bussejakin toki tarvittaisiin joillekin pienimmille linjoille. Bussien tulisi olla vetykäyttöisiä. Myös Itä-Helsingin raskaasti liikennöidyt liityntäliikenteen bussilinjat korvattaisiin raitioliikenteellä. Suurin osa seudun liikenteestä tulisi saada kiskoille. Myös pohjoisissa osissa on paljon mahdollisuuksia pikaraitioteille.
Täydellinen yhteensopivuus mahdollistaisi laajamittaisia suoria yhteyksiä. Esimerkiksi sama pikaraitiotievaunu voisi ajaa Espoon perukoilta aina Sipooseen asti. Keskustan alle rakennettaisiin massiivinen raideristeys, josta junat voisivat vaihtaa itä-länsi-suunnan metrolta Töölön metrolle sekä junaraiteille ja raitiotieverkkoon. Raitiovaunujen ajo maanalle voitaisiin sijoittaa vaikkapa Rautatientorille. Harvat keskustaan asti tulevat kaupunkibussit voitaisiin ohjata Kampin terminaaliin. Raha tietenkin estää tämänkin utopian toteutumisen.